Päätin vihdoinkin aloittaa elämässäni uuden asian, jota olen pohtinut jo pitkään. Uudet tuulet puhaltavat myönteisesti risukasaankin, kun ensin uskalsin ottaa askeleen eteenpäin. Ja kun vielä löysin aivan mahtavan tekijän tähän kaikkeen, päätin ryhtyä tuumasta toimeen.
Sytytän kynttilän
uusille aluille.
Avaan sydämeni
mahdollisuuksien oville.
Kun jokin takana sulkeutuu
ei tiedä, mitä ihanaa edestä löytyy.
Rohkeasti luottaen Jumalaan suureen
uskoni ja toivoni Hänessä täyttyy.
- caro
Upo uudet kotisivut alkavat olla viittä vailla valmiina. Olin mielessäni pitkään ajatellut, minkälaiset ne voisivat olla. Minkälainen sävymaailma ja muotokieli. Kerroin tästä haaveestani vihdoin eteenpäin ja yllättävän läheltä seurakunnan naistenpiiristä löytyi kotisivujeni tekijä.
Löydät hänet täältä: Assari Hanna , koko nimeltään Hanna Prinkkilä. Jos sinua kiinnostaa, käy kurkkaamassa, mitä Hanna osaa ja kysy lisää.
Omien kotisivujeni kohdalla tuntuu, kuin Hanna olisi osannut lukea minua ja mielestäni sivut ovatkin oman näköiset. Hyvällä ammattitaidolla ja yhteistyöllä tehdyt. Tässä kaikessa tohinassa vaihdoin myös bloggerin wordpressiin. Uudet postaukset ovatkin tehty wordpressin alustalle. Näin saan kaiken tarvittavan ikään, kuin saman katon alle.
Tämähän tosin tietää minulta paljon uutta opeteltavaa, mutta kun on hyvä pohja valmiina, siitä on helppo jatkaa eteenpäin.
Suomeksi sanottuna olen aivan ihmeissäni ja innoissani. Tähän asti on unelmissa tultu. Pikku hiljaa ja pienin askelin eteenpäin. Annan uusien tuulien puhaltaa elämääni.
Pieni takaisku
Niin se vain kävi, että tauti pahus yritti tavoitella minuakin.
En ensin halunnut antaa alkavalle kurkkukivulle periksi vaan lääkitsin itseäni ensin jo kahdeksankymmentäluvulla tutuksi tulleella luontaistuotteella, Auringonhattu-uutteella.
Uute on seurannut nämä vuodet mukana ja toiminut moitteettomasti vieden arastavan kurkkukivun mennessään. Nyt kävi toisin, vaikka kuinka rohtoa kurkkuuni tiputtelin. Ei siinä auttanut muu, kuin ehkä hyväksyä tuleva.
Aurinkoisen tiistaipäivän vaihtuessa iltaan alkoivat voimat uupua. Päätin mennä ajoissa nukkumaan ja otin vielä kaksi buranaa. Ajatuksenani oli päästä seuraavana päivänä töihin, ”kyllä tämä tästä yön aikana ohi menee” periaatteella.
Kaikki ei aina mene todellakaan niin, kuin ajattelee tai toivoo. Olen sitä tyyppiä, joka ei halua olla töistä pois muuten, kuin pää paketissa jos silloinkaan. Vaikka jouduin myöntämään tappioni tautia vastaan, rukoilin kuitenkin, ettei tauti ole koronaa. Sekin oli turha toivo. Testi näytti selvää koronapositiivistä tulosta.
Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pää ei olisikaan kainalossa, ei minulla olisi mitään asiaa töihin.
Minut peitti täydellinen uupumus särkyjen kera. Ruumiin lämpötila vaihteli sisäisten kylmien väreiden ja yöllisten kuumien aaltojen välillä aina hikeen asti. Katsoin itseäni peilistä, kun kävelin makuuhuoneesta vessaan. Näky ei ollut hurmaava. Asentoni oli, kuin vanhan eukon, jonka selkä ei enään suoristu. Hiukset olivat hikoilusta likaisena ja silmien aluset tummanpuhuvat. Ainoat, mitä korona ei vienyt, olivat haju- ja makuaistit. Ne säilyivät tallella erittäin voimakkaina.
Oikeastaan kaikista rajuin ja energiaa vievä seikka tuli yllättäen aivan levosta käsin. Juttelin tyttäreni kanssa puhelimessa. Sitä ennen olin ollut jalkeilla jo tovin ja kuvaillut by caroann-tuotteitani.
Kumarruin ja samalla sydämeeni iski rytmihäiriö, joka vahvistui vahvistumistaan. En päässyt siitä vaivasta eroon millään konstilla. Yritin olla hengittämättä ja juoda nopeasti kylmää vettä ja netistä löysin vielä yhden vinkin, jossa neuvottiin puhaltamaan ilmat pois tyhjään pulloon. Siitä tulikin vain yököttävä olo.
Sydämeen sattui ja keuhkoihin sattui. Lopuksi vain jaksoin enään maata kyljelläni ja huokailla. Kunnes, yhtä äkkiä rankka rytmihäiriö blues loppui. Ei siinä mennyt kuin kuusi tuntia putkeen.
Ajattelin jo, että sydämeni on aivan loppu.
Aikaa kotoilulle
Onnekseni pahimmat ja rankimmat sairaus päivät menivät ohi jo kolmessa päivässä. Vaikka mitään tarkkaa ajatustyötä vaativaa en kyennyt suorittamaan, pystyin kuitenkin näitä ihania omia käsityöjuttuja ajoittain tekemään. Olen tästä äärettömän kiitollinen.
Olen jo jonkin aikaa kehitellyt eri kokoisia koreja erilaisista tukevista lankamateriaaleista, kunnes löysin oman suosikkini. Näitä olenkin sitten saanut ilokseni tehdä lähipiirille lahjaksi ja tutuille viemisiksi. Innostukseni korien tekemiseen lähti joskus vuosi sitten, kun mietin, mitä elämälläni tekisin. Kudoin ensin myssyjä ja muita neulomuksia, kunnes päätin lähteä työstämään korien valmistusta.
Minusta on erittäin rentouttavaa tehdä käsilläni jotakin, joka joskus näyttää valmiilta tuotokselta. Se tuo yllättävän paljon ainakin itselleni iloa. Toivon myös tuottavani iloa niille, joille by caroann-korituotteet joskus päätyvät.
Kaunista ja sydämen lämpöistä kevättä juuri sinulle.
Yritetään pysyä terveinä ja huolehditaan toisistamme.
Terveisin caro
