Carola Jarske

Kuinka ollakkaan, olisi kannattanut kuunnella sisäistä ääntä, joka kehoitti soittamaan auramiehelle ja varmistamaan onhan mökkitie varmasti aurattu. Muonion mökki on ollut meillä nyt vähäisemmässä käytössä ja se tietää sitä, että tie mökin pihaan on lumen peitossa.

Eihän tuo ollut aurattu ja kello läheni puolta yötä. Siinä jo mietti pitäisikö yrittää nukkua autossa vai mikä nyt neuvoksi. Rohkeasti päätimme soittaa auraajalle. Selvisi, että hän oli asian unohtanut kaiken muun kiireen keskellä, vaikkakin merkintä aurauksesta allakasta löytyi. Pienen selittelyn jälkeen hän onneksemme tuli hoitamaan tehtävänsä ymmärtäen, ettei meitä voi autoon jättää nukkumaan.

Näin pääsimme turvallisesti Muonion mökille. Kuin enkelin siivet auraaja käy edellä.

Muonion mökki on päättyvän tien päässä ja pihassa on vielä omat lapiointityönsä. Jyke laittoi kaasulämmittimen päälle ja kannoimme tavarat mökkiin sisälle. Ensimmäisen yön nukuimme sohvalla, jonka saa levitettyä sängyksi. Kaikki mahdolliset lämpimät peitteet ja makuupussit lämmittivät hienosti yön yli.

Pääsimme nukkumaan vasta kahden maissa aamuyöstä, joten aamiainenkin venyi hieman iltapäivän puolelle. Mutta ei se mitään. Loma on vasta edessä ja kellon kanssa ei tarvitse kulkea.

Retki Muonionjoelle

Aamupalan ja mökin lomakuntoon laittamisen jälkeen täytyi päästä katsastamaan, miltä Muonionjoki näyttää tähän keväiseen vuodenaikaan. Pakkasimme kahvipannun ja eväät mukaan meille kaikille ja suuntasimme päivän retken joelle.

Joella hieman tuuli, mutta aurinko lämmitti kivasti. Aurinko on saanut lumenkin pehmenemään. Lumikengillä matka taittui kivuttomasti. Ainoastaan Murulle se tuotti pieniä vaikeuksia kulkemiseen. Fiksu koira kuitenkin osasi tulla meidän tekemiä jälkiä sekä jo tehtyjä latuja pitkin.

Retkeily on meistä kaikista kivaa. Muru nauttii sydämensä pohjasta, kun saa vapaasti kulkea joella. Lumi onkin Murun mielestä parasta. Itsellä on hieman matkauupumusta, mutta rauhallisuus ja raitis ilma virkistää mieltä.

Sopivan ja suojaisan paikan löydyttyä, teimme itsellemme pienen pesän evästystä ajatellen.

Tässä on hyvä olla ja nauttia kiireettömästi kahvin valmistumista. Oi kumpa ihmisen elo olisi aina tällaista. Kiireetöntä olemista ja tekemistä.

Aikamme ihmeteltyä taas Muonionjoen rauhallisuutta ja kuunnellen lähellä olevan linnun piipitystä keräsimme matkatarvikkeet ja lähdimme takaisin mökille päin. Mukana ollut pulkka ja lampaantalja oli lähinnä Murua varten. Viime keväänä lumi oli paikoin niin sohjoista, ettei se kantanut Murun tassuja paikoin lainkaan ja se onneksi suostui silloin pulkan kyytiin. Nyt pulkalla oli toinenkin merkitys ja siinä olikin todella hyvä istua lämpimän lampaantaljan päällä.

Viime vuotisesta postauksesta voit lukea täältä https://sydamenisuomi.blogspot.com/2021/04/pulkkailua-ja-lintunakymia.html

Ihanaa, kun päivät ovat pidentyneet ja myöhäisemmätkin herääjät ehtivät nauttimaan valosta.

Mökin tunnelmaa

Muonion mökki talviasussaan on kaunis näky. Pihapiiri on niin täynnä lunta, ettei sinne ole asiaa ennen lumitöitä. Tänäkin vuonna lunta on tullut ennätysmäärä. Takka ja puuhella tuovat mökkiin lämpöä ja tunnelmaa kynttilöiden kera. Eikä tarvitse lainkaan olla viluissaan.

Ihanaa olla jälleen täällä!

Aamulla voi miettiä, mitä uusi päivä toisi tullessaan. nyt ei jaksa

parhain terveisin caro, jyke ja muru