Päivät eivät ole keskenään niin, kuin kaksoset. Meidän olisi tehnyt mielemme lähteä Kilpisjärvelle, mutta sää olosuhteet eivät antaneet siihen mahdollisuutta. Päätimme, että Olostunturi saa tällä kertaa riittää ja on lähellä. Pilvinen päivä ei sinänsä haittaa, mutta ajattelimme, etteivät Saanan ja Mallan upeat maisemat anna meille riittävän täyteläistä elämystä pilvipeitteen läpi.
Olostunturi tarjoaa paljon virikkeitä talviliikkujalle. Täällä viihtyvät niin laskettelijat, hiihtäjät kuin pyöräilijätkin. Olostunturi kuuluu niihin Lapin rauhallisimpiin lomakohteisiin Pallaksen ohella. Ennen koronaa tänne tulivat lapsiperheet Euroopasta jo marraskuussa.
Me valitsimme tämän päivän retkeilyyn Olostunturin maisemareitin, joka on seitsemän kilometriä pitkä. Reitti lähti lasketteluhissien luota ja oheistuksessa oli kulkusuunta toivomus myötäpäivään. Heti alussa oli ilmiselvää, ettei pelkästään jalkasin tätä reittiä kuljeta. Lumikengät jalassa lähdimme nousemaan huonosti tallattua polkua ylöspäin. Joku oli jopa hiihtämällä lähtenyt liikkeelle.
Puut ovat kasvaneet pitkiksi ja vallanneet parhaat näkymät. Pilvinen sää vaikutti osaltaan huonoon näkyvyyteen. Alkunousun jälkeen tallattu reitti oli hieman parempi ja Murukin pääsi reippaammin nauttimaan vapaudesta.
Täytyy sanoa, ettei maisemareitti ihan nimensä arvoinen ole ollut. Reitti kulki havumetsäisen maaston läpi kohti maisemakotaa. Koronakeväänä kävimme täällä viimeksi. Silloin kuljimme reittiä vastapäivään ja minulla on sellainen tunne, että nautin matkasta paremmin. Voisiko mitenkään olla niin, että kulkusuunta vaikuttaisi maisemien näkyvyyteen?
Maisemakota
Nykyisen kodan paikalla oli silloin avolaavu. Maisemia sai katsella syödessään eväitä. Nyt maisema näkyi vain osittain auki olevasta ovesta. Plussaa toki on se, että erittäin huonon sään sattuessa, kodassa on miellyttävämpi olla.
Matka jatkuu eteenpäin kiertäen Olostunturin. Maisemat ovat hyvin saman tyyppiset. Näköalapaikkoja on kuitenkin selvästi enemmän. Näillä kohdin maisemareitti on nimensä mukainen.
Kodalta lähdettäessä kulku hankaloitui entisestään. Jostakin syystä täällä ei retkeilijöitä ole juuri käynyt. Mekin saimme suunnistaa aivan rauhassa. Suunnistaminen olikin toisinaan vaikeaa, sillä reitti on meidän mielestämme huonosti merkattu ja huonoja jälkiä oli vaikea seurata. Niinpä hieman harhauduimmekin reitiltä. Olostunturi laella olevat tuulimyllyt olivatkin hyvänä oppaana.
Näin saavuimme kohtaan, jossa reitit yhtyvät ja suunnistaminenkin lumen keskellä helpottui.
Ampumaradan kohdalla tulikin jo tutuksi tulleita maisemia ja hyvin lanattu kulkureitti helpotti kävelemistä. Ei kun lumikengät olalle ja menoksi.
Auto odotti meitä Olos hotellin edessä. Onneksi siellä on lupa käydä toiletissa. Maisemakodan luona ei muuten ollutkaan huussia. Se pitää muistaa. Reitti on kuitenkin sen verran pitkä. että pissapaikka olisi ollut paikallaan.
Olostunturi on auki viimeisiä päiviään. Se näkyi myös väkimäärässä. Ehkäpä juuri siksi maisemareitti oli hankala kulkea. Lunta on satanut paljon, mutta väkeä reiteillä enään hyvin vähän. Mekin saimme omassa rauhassa kulkea. Matkasta nautien oikealla asenteella.
Myönnän, että olin väsynyt retkeilyn jälkeen. Taisimme olla kaikki. Nyt mielessä vain mökin lämpö, takkatuli ja hyvä ruoka.
Harmoniaa elämääsi
meiltä kaikilta
caro, jyke ja muru
