Harjujärvi on mielestämme ollut niitä helppokulkuisempia retkeily reittejä ja kauniinpia maisemia, mitä olemme tehneet. Erityisesti talvella, kun lumi peittää maan, matka on tampattu moottorikelkoilla ja siten Harjujärvelle on ollut helppo kulkea myös jalan. Harjujärvi on kokonaisuudessaan todella nätti ja luonnonmukainen alue korkeine harjuineen ja järvineen.
Talviaikaan Harjujärvelle kulku tapahtuu Käsijärventieltä suoraan ensin parkkialueelle ja sieltä joko jalan tai hiihtäen eteenpäin. Muoniosta Harjujärvelle on noin kahdeksantoista kilometrin matka Kolarin suuntaan.
Iso Harjujärvi jää retkeilijän vasemmalle puolelle ja kaartaa niemekkeen ja harjun väliin. Harjujärven laavu sijaitsee kauniilla niemekkeellä. Edessä siintää harju, jonka toisella puolella on Pieni Harjujärvi. Siellä on myös laavu. Talviaikaan järvellä käy useita pilkkijöitä. Tänään kuitenkin oli hiljaista ainakin tällä puolen harjua.
Iso harjujärven laavu
Tämä laavunpaikka on mielestämme paras, Harjujärvi alueen kolmesta laavusta. Tähän voisi rakentaa vaikkapa oman mökin ja jäädä nauttimaan luonnosta. Hyvä on kuitenkin, että me kaikki saamme virkistyä täällä.
Paras aika Harjujärvelle retkeilyyn ehkä on kuitenkin kesäkausi. Silloin maisemat ovat parhaimmillaan ja järvi on auki. Harju jakaa kaksi järveä kauniisti omille puolilleen ja näkymät harjun päältä ovat käynnin arvoiset.
Emme tänään lähteneet kiertämään harjua tämän pidemmälle, vaan pysähdyimme tähän niemekkeen päähän.
https://sydamenisuomi.blogspot.com/2021/03/etatoita-sahkottomassa-mokissa.html
Ylhäällä olevasta linkistä pääset halutessasi lukemaan syksyisen postauksen Harjujärven tunnelmista.
Jotenkin on sellainen väsyttävä olo. Liekö päivän harmauden. Jutellakaan ei oikein jaksanut. On vaan omissa oloissaan ja mietteissään. Mitähän kevät ja kesä tuovat tullessaan. Kupillinen kuumaa kahvia kera korvapuustin. Siinä se.
Palatessamme takaisin autolle, Jyke alkoi Murua villiinnyttämään heittämällä hanskojaan. Olihan se hauskaa katseltavaa ja innostuin jopa valokuvaamaan näiden kahden leikkiä. Virkisti se omaakin mieltä.
Siinä pieni valokuvasetti talvisesta riemusta. Ei uskoisi, että Muru on jo kymmenen vuotta täyttänyt mummo.
Tämäkin päivä saatiin enemmän ilon puolelle ja raskaat ajatukseni muuttuivat kevyemmiksi. On lohdullista tietää, että päivät eivät ole, kuin kaksoset ja jokaisen päivän hetkelläkin on tarkoitus. Niin hyvällä, kuin huonollakin.
Elämä on….
mitä parhainta päivää sinulle meiltä
t. caro, jyke ja muru
